Naiset ovat kauniita

Katson paljon naisia. Paljon. Ihailen kuinka kauniita kaikki me naiset olemme. Nuoret kuin vanhatkin. Jokaiselta löytyy kauniita piirteitä. Joskus hämmennyn liikaa tai rupean arvostelemaan.. En tykkää, kun teen niin. Olen kateellinen joskus. Hämmennyn siinä miten maailma, muoti, kauneus ihanteet ovat muuttuneet. Kuinka nykyään painostetaan ulkonäköön miellyttääkseen muita, ei toki aina. 

Silloin kun olin ylä-asteella näytin ikäiseltäni,  enkä ajatellut kauheasti mitä päälle pistin ja oliko naamassani meikkiä. Keskityin muuhun olennaiseen. Enemmin nautin vapaudesta, eikä mistään ollut paineita. Entä nyt? Miltä ylä-asteelaisel näyttävät? Yksi tuttu minua 3vuotta nuorempi näyttää reilusti minua vanhemmalta, olen hiukan katkera tästä... Arvostelen nuoria tytsyjä miten he pukeutuvat ja meikkaavat, koska vertaan sitä miltä minä näytin sen ikäisenä. Myös vertaan ikäisiäni ja vanhempia. Paljonko muilla naisilla onkaan varaa ostaa erilaisia meikkejä ja kalliita muodikkaita vaatteita. En osaa sanoa onko se sitä, että olen kateellinen? Sekin kun näkee naisien esittelevän tissejään ja takamuksiaan. Eniten järkytyn niistä freddy housuista mitä myydään. Miksi? Okei, okei kaikilla on oma mielipide niistä. Jotkut tykkää, jotkut ei. 

Sanon vaan, että maailma muuttuu niin myös ihmiset sen mukana. Onhan se ulkonäkö tärkeää, syömme silmillämme. Asiahan on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Kaikkia ei voi mielyttää. Varmasti teitäkin, kuin minuakin muistutellaa kuinka kaunis on kehumalla ja tarkoitetaan myös sitä! Kerran minua kehotettiin ja nyt kehotan teitä. Seuraavan kerran kun katsotte itseäänne peilistä, niin nostakaa leukaa 1cm. 

Tavoitteleminen

Oivalsin aivan käsittämätöntä itselleni. Tiedän ja ymmärrän ihmisiä enemmän ja haluan jakaa tämän asian teidän kanssa. Toivon mukaan teki ymmärrätte sen, minkä minä ymmärsin ja tajusin. Asian selittäminen ei ole niin helppoa minulle, kuin se voisi olla. Pitänyt pari päivää käsitellä asioita päässä vain siksi, että pystyisin selittämään.

Mitä me ihmiset aina tavoittelemme? On erilaisia ihmistyyppejä, jotka tavoittelevat eri asioita. Meitä kaikki yhdistää se, että näitä sinänsä hyviä asioita tavoitellaan itsensä vuoksi. Ne muuttuvat hirviöiksi ja lopuksi ottavat ihmisen valtaansa ja antavat jotain aivan muuta, mitä tavoiteltiin. Ei tarvitsisi tavoittaa mitään, koska syntyessä tähän maailmaan meille on annettu tämä kaikki mitä tavoiitelemme. Se ei vaadi minkäänlaista omaa ponnistusta. Pitää vain olla nöyrä vastaanottamaan kaikki tämä, mitä meille annetaan.

Ihmistyyppejä tässä aiheessa otan esimerkeiksi alkoholisti, huumeiden käyttäjä, työnarkomaani ja rikas. Alkoholisti ja huumeiden käyttäjä tavoittelee iloa, onnea, hyvää elämää ja elämyksiä, mutta löytävätkin epätoivon, häpeän ja riippuvuuden. Työnarkomaani puolestaan tavoittaa paljon onnistumisia ja arvostusta, menettäen kaiken muun mitä hänellä voi olla, kuten perhe. Hän, joka tekee rahasta osan elämää ja tavoittelee sitä päämääränä, voi löytää itsensä omasta linnakkeesta mikä on täynä rikkauksia ja kalleuksia. Linnake missä hän on, on lukossa. Sieltä ei pääse pois. Siellä hän on aivan yksin, eikä kukaan pääse sinne tavoittamaan ihmistä. Hän turvautuu siihen mitä hänellä on ja mitä on helppo saada ja millä on helppo tuottaa mielihyvää. Jos tähän linnakkeeseen joku pääseekin sisään, on se ihminen, joka käyttää tämän rikkauksia hyväkseen ja tekeytyy ystäväksi.

Miksi ihmiset koko ajan tavoittavat jotain ja siitä tulee suuri osa elämää? Sitten huomaa epätoivoa ja yksinäisyyttä rinnassa. Jokaisen ihmisen täytyisi katsoa itseään toisin silmin. Katsoa mitä oikeasti tarvitsee ja miettiä, miten tähän on päädytty ja miski ei silloin onnistunut? Syvällinen yhteys itseensä täytyy löytää ja tavoittaa. Silloin tietää kuka oikeasti on. Ihminen peittää oman sisäisen kuorensa, ulkokuoren avulla, joka näyttää niin haavoittumattomalta. Kuten rikkaan täytyisi lopettaa rahan tavoittelu ja löytää sisäinen rikkautensa. Ei se kuitenkaan tarkoita, että ihmisen täytyisi luopua rikastumista ulkoisesti. Hän ei vaan saisi takertua siihen rikkauteen. Se tarkoittaisi, että hän olisi valmis siitä luopumaan. Sisäisesti rikas ihminen tuntee silloin syvää kiitollisuutta maallisesta hyvästään. Tämä henkilö on myös nöyrä. Nöyrä kestää rikkautta. Näin hän ei vaadi lisää rikkauksia, vaan kiittää siitä mitä hänellä on. Raha ei ole päämäärä, vaan väline.
Tästä kaikesta tulee itselle mieleeni Roope Ankka. Entä teille?

Mielenkiintosin ihmistyyppi, mikä eniten tuotti kiinnostusta oli alkoholisti. En henkilökohtaisesti tunne ketään alkoholistia, mutta silti tämä pisti ajattelemaan. Tokaisin kuinka tyhmä olen ollut, että tätä en ole käsittänyt näin.

Alkoholisti turvautuu alkoholiin. Hän pakenee todellisuutta ja turvautuu itseensä. Alkoholistin syy turvautua alkoholiin on, että hän tuntee olevan rakkaudettomuuden vankina. Avioeron jälkeen on mahdollista turvautua alkoholiin. Miksiköhän alkoholisti ihmettelee, ettei kukaan häntä halua ja miksi häneen on niin vaikea rakastua? Hän vain ihmettelee sitä viinapuollonsa kanssa. Hänen vihollisen kanssa, mikä estää häneen rakastumisen. Alkoholisti siis tavoittelee rakkautta, joka on aika suuri aihe puhuttavaksi. Näin lyhyeesti, kun ihminen pyrkii löytämään rakkautta hän turvautuu samalla johonkin, koska sillä hetkellä hänellä ei ole sitä. Alkoholisti tässä tilanteessa tuntee rakkaudettomuuden. Sen etsiminen vain pahentaa koko ajan. Pyrkii löytää entistä täydellsempää rakkautta. Pyrkiä löytämään tätä ihmeellistä rakkautta. Se ei ole pelkästään halu. Siitä tulee himo, josta syntyy orjuus, joka taas tuhoaa ihmisen. Hänen riippuvuutensa alkoholiin ja rakkauteen tekee hänestä haavoittuvan.  Kuitenkin tämä riippuvuus ja haavoittuvuus ei ole pahaksi, se on helpoin tie löytää oma identiteetti ja siitä rakkudenidentieetti. Kun löytää identiteetinsä, tavoittaa helpoiten rakkauden. Oikeastaan sitä ei tarvite tavoittaa enään, vaan se tulee luokse. Hengellinen rakkaus on taas avain taivasten valtakuntaan. Rakkudenidentiteetti on se todellinen vapaus.

Mitä siis näissä kaikissa tilanteissä pitäisi tehdä? Lopettaa tavoittelu! Lopettaa tavoittelu ja katsoa maailmaan ja tutustua itseensä. Näin kaikki tämä mikä on sinulle ennaltaan annettu, myös annetaan. Kunhan muistaa olla nöyrä. Saamme sen mistä olemme valmiita luopumaan! Tämä on vain neuvo. Lopputuoksena on se, että itse ihminen päättää omista teoistaan ja ajatuksitaan. Kukaan ei voi päättää toisen puolesta, vaan pitää ensin huolehtia, että oma perse on pyyhitty kunnolla. Neuvojen ja avun anto on se mitä kannattaa tehdä, mutta puuttua toisen elämään on väärin.

Sanoja ystävälle

Mitä on ystävyys?

Vaikka aito rakkaus onkin harvinaista,
on se yleisempää kuin aito ystävyys.

Ystävyys on rakkaus ilman siipiään.

Kaksi ruumista, mutta yski sielu.

Ennen kun lainaat rahaa ystävältä,
mieti kumpaa tarvitset enemmän.

Ystävyys on sielujen sielu.

Ystävyys, joka syntyy ilman syytä, on ainoa arvokas
ystävyys.



Tuli paljon mietitty mitä ystävyys on. Se on rakastamista. Pärjäisikö kukaan ilman ystävää? Ystäviltä saa tukea ja turvaa. Tyttöystävä tai poikaystävä on rakas ystävä. Aito rakkaus ei lopu koskaan, eikä siitä voi luopua. Täytyy tukeuta ystäviin, koska aina kaikkea vanhemmille ei voi kertoa. Oikeastaan kenellekkään muulle, kuin ystävälle ei voi joistakin asioista puhua. On kyllä niitäkin ystäviä, joiden kanssa voi puhua vain tietyistä asioista. Joiltakin ei saa niitä oikeita neuvoja ja ne eivät välttämättä ymmärrä loppuun asti. Aito ystävyys on myös sitä, että ystävykset eivät ole toisilleen mustasukkaisia. Iloitaan heidän puolesta, kun heillä on kaikki hyvin ja tapahtuu hyviä onnistumisia. Halutaan myös itkeä kaikki kyyneleet ystävien surujen puolesta.

Kun ystävä kertoo jotakin mitä hänelle on tapahtunut, kannattaa keskustella asiasta niin hyvin kun voi. Jos ystävä kertoo jostakin iloisista asioista, niin keskustellaan iloisella sävyllä hänen kanssa. Myös huonojen uutisten vastaanottaminen ystävältä pitää ottaa rauhassa, eikä ruveta omia ongelmiaan samaan kasaan ottaa mukaan. On hyvä rakentaa hyvä luottamus ystävään. Sydän kertoo todellisen ystävän...

Kerran minulle läheine ja hyvä ystävä sanoi olevansa menetetty tapaus ja häntä ei voisi auttaa. Tuon hän itse oli sitä mieltä.  Todellisuudessa hänellä ja kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään. Täytyy vain ottaa kohtalo omiin käsiin ja rakentaa tulevaisuudesta sellainen, niin kuin itse haluaa. Minä ystävänä neuvoin hänen elämänsä polulla, mutta vain hän päätti pääsenkö siihen hänen elämän polulle mukaan ja ottaako hän neuvot ja avunannon vastaan. Hän otti kädestäni ja otti minut hänen elämästä polulle. Eikö se ole meidän ystävine tehtävä? Siis auttaa ja antaan neuvoja, mutta ei väkisin. Täytyy myös olla varma sanojensa takana. Tosiaankin kannattaa miettiä mitä sanoo. Sanoa kaikella rakkaudella. Rakkaudella ystävää kohtaa.



Ystävien kesken kaikki on yhteistä.

Ystävyys lisää hyvän moninkertaisesti ja jakaa pahan.

Ystävyys on olento, joka aina hakee kumppanin
itselleen.

Ystävyys on joka tapauksessa täydellisen
tasaveroinen suhde.

Ystävyys tunnustaa luonteiden erilaisuuden
kuten rakkaus sukupuolen.

Ystävyys on traagisempaa kuin rakkaus.
-Se kestää kauemmin.

Kunnioitus

Olemme unohtaneet miten kunnioittaa toisiamme ja itseämme. Nyt kerron enemmän sellaisesta kunnioituksesta, kun ihminen arvostaa toista ihmistä. Olen huomannut, että sitä puuttuu aika monelta. Pikemminki olemme töykeitä ja tylyjä. Joskus sitä voi olla, mutta se ei saa mennä liian pitkälle.

Rupeaa raivostuttaa, kun yrität kunnioittaa muita ihmisiä, mutta lopultakin huomaat, etteivät he oikeasti kunnioita sinua lainkaan! Se kaikki kunnioitus kaikkia kohtaan, on ollut aivan turhaa. He eivät ole  oikeasti yhtään välittäneet siitä. Jossain vaiheessa ei vaan enään kestä, kun ihmiset ei oikeasti tiedä miten kunnoittaa. Silloin tekee vain mieli kostaa, eikö? Kosto ei ole koskaan paras valinta mihinkään. Varsinkin, kun lopulta et sinäkään enään kunnioita, tekemällä jotain tyhmää. Siitä sinulle sitten tullaan sanomaan, että ''Miksi teit näin, kun emme me ole tehneet sinulle mitään pahaa''. Vaikka yrittäisit selittää, kuinka he oikeasti ovat kohdelleet sinua. Ei se siltikään auta. Pyytelet anteeksi, mutta he ovat siirtyneet jo aivan toiseen aiheeseen, josta loukkaannut. Olisi hyvä, että joskus joillakin herätykset soi päässä ja aukaisivat silmänsä niin, että näkisivät kaiken totuuden ympärillään. Ihmisten on vaikea myöntää virheensä, joten kaikki taidamme olla aina oikeassa, vaikka silti kaikki olisivat väärässä. Arvostaisivat edes vähän ja se riittäisi.

Puhe siis oli toisen kunnioittamisesta. Osataankin olla niin itsepäisiä ja varmoja asioista. Kunnioitus on  täysin hävinnyt meiltä kaikilta. Opettajiakin kohtaan kunnioitusta ei ole nähty vuosiin, ehkä jotkut kunnioittavat, mutta se on niin huomaamatonta. Myös vanhempia kohtaa kunnioitusta ei ole melkeimpä. Emme ymmärrä vanhempia ja tykkäämme riidellä heidän kanssa paljon. Sama asia on muita vanhempia kohtaan. Mistä tämä kaikki oikein johtuu? Myönnän, että en itsekkään ole sen kummoisemmin osannut kunnioittaa ihmisiä, mutta huomaan heti jos minua kunnioitetaan. Yritän arvostaa ihmistä ja hänen ajatuksia ja mielipiteitä. Jokainen on sellainen kuin on ja kaikilla on oma elämä, jonka taas unohdamme aina. On todella loukkaavaa, kun kukaan ei kuuntele sinua tai ei edes huomaa sinua. Silloin ei vaan yksinkertaisesti enään jaksa ja on pakko tehdä jotain, että tulee nähdyksi. Kuitenkin kaikki vaan kääntyy pahempaa suuntaa... Turha silloin enään puhuu mistään kunnioituksesta.

Erilaisuus #2

Uskonto, kieli, koko, ikä, taidot, luonne, seksuaalinen suuntautuminen... Olemme kaikki ainutlaatuisia. Erilaisuus on rikkaus ja sen huomaa koulussa tai kaupungilla. Eroja löytyy loputtomiin. Kukaan ei pakota sinua pitämään erilaisista ihmisistä, jokainen tykkään kenestä tykkääkin.

En kuitenkaan kannata rasismia. Kuten täällä Suomessa on yleistä, että vihataan tai ei pidetä venäläisistä. Itse en vieläkään ymmärrä syytä, miksi? Historia on historiaa, ei sen takia enään tarvitsisi vihata venäläisiä, mitä he ovat silloin tehneetkin. Olen siinä samaa mieltä, etteivät he osaa kulkea autoillaan Suomen sääntöjen mukaisesti. Tänne venäläiset tulevat siksi, että saavat jotain parempaa mitä heiltä Venäjällä ei saa ja me suomalaiset hyödymme siitä paljonkin! Kuitenkin osaamme lisää valitella siitä, kun meille ei jää mitään heidän jälkeen... Me suomalaiset osaamme myös vihata kumman syystä muitankin erimaalaisia ihmisiä täällä Suomessaa. Tummaihoisia, kiinalaisia ja vaikka ketä, aina löytyy ilman syytä olla pitämättä joistakin erimaalaisista.

Meillä pyörii monenlaisia ajatuksia kaikesta. Miten meistä on tullut näin vihaisia ja aggresiivisia. Erilaisuutta kannattaa käyttää hyvään, eikä pahaan, vai? Mitä se tarkottaakin, niin me ihmiset olemme erilaisia negatiiviselläkin tavalla. Luulemme olevinaan, esimerkiksi omassa harrastuksessaan paljon parempia kuin muut. Siinä ilmaantuu ylimiellisyyttä. Ruvetaan kiroilemaan, kun jokin helppo asia ei onnistu, myös sitä omaa vihan tunnetta puretaan vähän heikompaan. Olkaa ihmiset vähänkin positiivempia ja tsempatkaa kaikkia hyvin mielin. Jos joku kaatukin tai tarvitsee apua, niin tarjotkaa sitä auttavaa kättä.


Yksi asia on pakko vielä ottaa esille. Nimittäin sekusaalinen suuntautuminen. Minulta on kysytty, mitä mieltä olen homoista, lesboista ja biseksuaaleista. Pitääkö heistä olla jotakin mieltä? Ihmisiä hekin ovat.  Niiden tyyli voi olla erikoisempi, kuin yleinen ja se on todella tyylikästä. Ei se mene niin, jos joku tyttö on jonkun tytön kanssa samassa huoneessa ja tämä toinen tytöistä tykkääkin tytöistä, niin tämä hyökkää kimppuun kuin nälkäinen vampyyri. Sama myös, kun kysyisi koiralta mitä mieltä on kissoista tai tummaihoselta mitä on mietä valkoihoisista? Tai homoilta kysyisi mitä on mieltä heteroista? Jokainen saa päätää kehen rakastuu olkoo tyttö tai poika, onko väliä? Mukavaa, että on erillaisia kohteita kehen rakastutaan tai tykästytään. Eivät kaikki pidä, laihoista, timmeistä tytöistä tai pojista.

Oppikaa arvostamaan kaikkia ihmisä! Olkaa ystävällisiä. :)

Erilaisuus

Sanotaan, että me kaikki ihmiset olemme erilaisa. Se on totta. Jokaisella on omanlainen persoona. Kuitenkin, jonkinlaisella erillaisuudella on rajansa... Eilaisuuden vuoksi ihmisä ruvetaan kiusaamaan, miksi? Koska henkilö ei ole samanlainen? Se on väärin! Jokainen ihminen on omalla tavalla erikoinen ja erilainen. Emme voi käskeä jotakin ihmistä olla samanlainen tai erilainen niin kuin sinä haluat, et vain voi määrät toista ihmistä. Jos joku henkilö on erilainen tavalla tai toisella, esimerkiksi ei vaan ole samanlainen kuin sinä, sellainen rauhallinen tunnollinen oppilas. Et hyväksy häntä sellaisena kun hän on ja et edes yritä tutustua häneen sen enempään ja annat sen olla. Miksi me emme osaa arvostaa ihmistä sellaisenaan kuin hän on?

Olen tavannut sellaisen tapauksen, että ystävääni jota on hyljitty vain sen takia, että hän on erilainen omalla tavalla! Vanhemmat ovat kääntäneet selän, jokapäivä hän saa kuulla hävyttömyykisä hänen persoonastaan, jopa uhataan tappaa. Tätä on jatkunut ne monet vuodet mitä hän on elänyt ja ymmärtänyt. Häntä kukaan ei ole halunnut auttaa... Tämä ystäväni on kestäny tämän kaiken vaikka silti luulee, että hän on menetetty tapaus. Minä yritän auttaa häntä koska tiedän, että hänellä on koko elämä vasta alussa ja tämä kääntyy parempaan suuntaan, minä tiedän! Arvostan häntä, juuri sellaisen kuin hän on. Hän ei ole tehnyt kenellekkään yhtään mitään pahaan, hän on ollut ystävällinen.

Käy ehkä kysymys mielessä: ''Mitä tarkoittaa erilainen ihminen, millainen hän on?'' Sitä on oikeasti vaikeaa selittää yleisesti, jokaisella on tähän oma mielipide. Otetaan, esimerkiksi henkilö, joka pukeutuu kuin kaikki eli miten? Sillä tavalla, että mikä tyyli on nyt muodissa, esimerkiksi hollister huppari, ugg-kengät ja tottaki iPhone takataskussa. Tätä henkilöä vastaan tulee semmonen iloinen henkilö, joka pitää collareita, kauluspaitaa ja lenkkareita. Mielessä käyn kuinka erilainen hän on ja miksi hän ei voi pukeutua samalla tavalla kuin muut eli muodin mukana... Miksi pitäisi? On todella mukavaa ku ihmiset näyttävät, pukeutuvat ja olemuksellaan ovat erilaisa. Hulluja, hauskoja, pervoja, fiksuja, hiljaisia, tukevia, laihoja, tummaihoisia, ortodokseja, uimareita ja sohvapeunoita!

Omalta osalta minulle on sanottu, että olen erilainen kuin muut (tytöt), mutta eivät osaanneet selittää miten. Olemuksellani, pesoona, luonne... Liian vaikeaa ihmisten selittää!? Olen kuitenkin ylpeä siitä, kuka olen ja mitä olen elämäni aika kokenu ja jättäny kokematta. Onhan sitä elämää vielä jäljellä, vaikka muille jakaa. Ehtiihän sitä tehdä vaikka mitä hölmöä ja lasken sen kohtaloksi eli kaikki mitä tulee tapahtumaan ja on tapahtunu on minun omaa kohtaloani. Tässä vaiheessa, jokin henkilö tulee tuolta nurkan takaa ja huutaa : ''En usko kohtaloon!'' no älä usko minä uskon. Usko sinä kehen ja mihin haluat... Sitten ihmiset on pyöritelly silmii ja syrjiny minua siitä, kun en ole samanlainen kuin he. Ei sitä jokasen ihmisen kaa voi ystävysytäkkään tai sopia yhteen. Kyllä se tekee pahaa, kun kohdellaan jonkun erilaisuuden takia, mutta se kai pitää kestää ja mielessä kyllä käy, että kostan tämän vielä. Uskon kuitenkin, että Jumala kostaa, jos tarve vaatii... On se henkilö ollut niin lapsellinen, ylimiellinen, narsisti, viaton tai mikä lie, ei ole minun tehtävä tuomita!