Sanotaan, että me kaikki ihmiset olemme erilaisa. Se on totta. Jokaisella on omanlainen persoona. Kuitenkin, jonkinlaisella erillaisuudella on rajansa... Eilaisuuden vuoksi ihmisä ruvetaan kiusaamaan, miksi? Koska henkilö ei ole samanlainen? Se on väärin! Jokainen ihminen on omalla tavalla erikoinen ja erilainen. Emme voi käskeä jotakin ihmistä olla samanlainen tai erilainen niin kuin sinä haluat, et vain voi määrät toista ihmistä. Jos joku henkilö on erilainen tavalla tai toisella, esimerkiksi ei vaan ole samanlainen kuin sinä, sellainen rauhallinen tunnollinen oppilas. Et hyväksy häntä sellaisena kun hän on ja et edes yritä tutustua häneen sen enempään ja annat sen olla. Miksi me emme osaa arvostaa ihmistä sellaisenaan kuin hän on?
Olen tavannut sellaisen tapauksen, että ystävääni jota on hyljitty vain sen takia, että hän on erilainen omalla tavalla! Vanhemmat ovat kääntäneet selän, jokapäivä hän saa kuulla hävyttömyykisä hänen persoonastaan, jopa uhataan tappaa. Tätä on jatkunut ne monet vuodet mitä hän on elänyt ja ymmärtänyt. Häntä kukaan ei ole halunnut auttaa... Tämä ystäväni on kestäny tämän kaiken vaikka silti luulee, että hän on menetetty tapaus. Minä yritän auttaa häntä koska tiedän, että hänellä on koko elämä vasta alussa ja tämä kääntyy parempaan suuntaan, minä tiedän! Arvostan häntä, juuri sellaisen kuin hän on. Hän ei ole tehnyt kenellekkään yhtään mitään pahaan, hän on ollut ystävällinen.
Käy ehkä kysymys mielessä: ''Mitä tarkoittaa erilainen ihminen, millainen hän on?'' Sitä on oikeasti vaikeaa selittää yleisesti, jokaisella on tähän oma mielipide. Otetaan, esimerkiksi henkilö, joka pukeutuu kuin kaikki eli miten? Sillä tavalla, että mikä tyyli on nyt muodissa, esimerkiksi hollister huppari, ugg-kengät ja tottaki iPhone takataskussa. Tätä henkilöä vastaan tulee semmonen iloinen henkilö, joka pitää collareita, kauluspaitaa ja lenkkareita. Mielessä käyn kuinka erilainen hän on ja miksi hän ei voi pukeutua samalla tavalla kuin muut eli muodin mukana... Miksi pitäisi? On todella mukavaa ku ihmiset näyttävät, pukeutuvat ja olemuksellaan ovat erilaisa. Hulluja, hauskoja, pervoja, fiksuja, hiljaisia, tukevia, laihoja, tummaihoisia, ortodokseja, uimareita ja sohvapeunoita!
Omalta osalta minulle on sanottu, että olen erilainen kuin muut (tytöt), mutta eivät osaanneet selittää miten. Olemuksellani, pesoona, luonne... Liian vaikeaa ihmisten selittää!? Olen kuitenkin ylpeä siitä, kuka olen ja mitä olen elämäni aika kokenu ja jättäny kokematta. Onhan sitä elämää vielä jäljellä, vaikka muille jakaa. Ehtiihän sitä tehdä vaikka mitä hölmöä ja lasken sen kohtaloksi eli kaikki mitä tulee tapahtumaan ja on tapahtunu on minun omaa kohtaloani. Tässä vaiheessa, jokin henkilö tulee tuolta nurkan takaa ja huutaa : ''En usko kohtaloon!'' no älä usko minä uskon. Usko sinä kehen ja mihin haluat... Sitten ihmiset on pyöritelly silmii ja syrjiny minua siitä, kun en ole samanlainen kuin he. Ei sitä jokasen ihmisen kaa voi ystävysytäkkään tai sopia yhteen. Kyllä se tekee pahaa, kun kohdellaan jonkun erilaisuuden takia, mutta se kai pitää kestää ja mielessä kyllä käy, että kostan tämän vielä. Uskon kuitenkin, että Jumala kostaa, jos tarve vaatii... On se henkilö ollut niin lapsellinen, ylimiellinen, narsisti, viaton tai mikä lie, ei ole minun tehtävä tuomita!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti