torstai 17. huhtikuuta 2014

Kunnioitus

Olemme unohtaneet miten kunnioittaa toisiamme ja itseämme. Nyt kerron enemmän sellaisesta kunnioituksesta, kun ihminen arvostaa toista ihmistä. Olen huomannut, että sitä puuttuu aika monelta. Pikemminki olemme töykeitä ja tylyjä. Joskus sitä voi olla, mutta se ei saa mennä liian pitkälle.

Rupeaa raivostuttaa, kun yrität kunnioittaa muita ihmisiä, mutta lopultakin huomaat, etteivät he oikeasti kunnioita sinua lainkaan! Se kaikki kunnioitus kaikkia kohtaan, on ollut aivan turhaa. He eivät ole  oikeasti yhtään välittäneet siitä. Jossain vaiheessa ei vaan enään kestä, kun ihmiset ei oikeasti tiedä miten kunnoittaa. Silloin tekee vain mieli kostaa, eikö? Kosto ei ole koskaan paras valinta mihinkään. Varsinkin, kun lopulta et sinäkään enään kunnioita, tekemällä jotain tyhmää. Siitä sinulle sitten tullaan sanomaan, että ''Miksi teit näin, kun emme me ole tehneet sinulle mitään pahaa''. Vaikka yrittäisit selittää, kuinka he oikeasti ovat kohdelleet sinua. Ei se siltikään auta. Pyytelet anteeksi, mutta he ovat siirtyneet jo aivan toiseen aiheeseen, josta loukkaannut. Olisi hyvä, että joskus joillakin herätykset soi päässä ja aukaisivat silmänsä niin, että näkisivät kaiken totuuden ympärillään. Ihmisten on vaikea myöntää virheensä, joten kaikki taidamme olla aina oikeassa, vaikka silti kaikki olisivat väärässä. Arvostaisivat edes vähän ja se riittäisi.

Puhe siis oli toisen kunnioittamisesta. Osataankin olla niin itsepäisiä ja varmoja asioista. Kunnioitus on  täysin hävinnyt meiltä kaikilta. Opettajiakin kohtaan kunnioitusta ei ole nähty vuosiin, ehkä jotkut kunnioittavat, mutta se on niin huomaamatonta. Myös vanhempia kohtaa kunnioitusta ei ole melkeimpä. Emme ymmärrä vanhempia ja tykkäämme riidellä heidän kanssa paljon. Sama asia on muita vanhempia kohtaan. Mistä tämä kaikki oikein johtuu? Myönnän, että en itsekkään ole sen kummoisemmin osannut kunnioittaa ihmisiä, mutta huomaan heti jos minua kunnioitetaan. Yritän arvostaa ihmistä ja hänen ajatuksia ja mielipiteitä. Jokainen on sellainen kuin on ja kaikilla on oma elämä, jonka taas unohdamme aina. On todella loukkaavaa, kun kukaan ei kuuntele sinua tai ei edes huomaa sinua. Silloin ei vaan yksinkertaisesti enään jaksa ja on pakko tehdä jotain, että tulee nähdyksi. Kuitenkin kaikki vaan kääntyy pahempaa suuntaa... Turha silloin enään puhuu mistään kunnioituksesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti