Kunnioitus

Olemme unohtaneet miten kunnioittaa toisiamme ja itseämme. Nyt kerron enemmän sellaisesta kunnioituksesta, kun ihminen arvostaa toista ihmistä. Olen huomannut, että sitä puuttuu aika monelta. Pikemminki olemme töykeitä ja tylyjä. Joskus sitä voi olla, mutta se ei saa mennä liian pitkälle.

Rupeaa raivostuttaa, kun yrität kunnioittaa muita ihmisiä, mutta lopultakin huomaat, etteivät he oikeasti kunnioita sinua lainkaan! Se kaikki kunnioitus kaikkia kohtaan, on ollut aivan turhaa. He eivät ole  oikeasti yhtään välittäneet siitä. Jossain vaiheessa ei vaan enään kestä, kun ihmiset ei oikeasti tiedä miten kunnoittaa. Silloin tekee vain mieli kostaa, eikö? Kosto ei ole koskaan paras valinta mihinkään. Varsinkin, kun lopulta et sinäkään enään kunnioita, tekemällä jotain tyhmää. Siitä sinulle sitten tullaan sanomaan, että ''Miksi teit näin, kun emme me ole tehneet sinulle mitään pahaa''. Vaikka yrittäisit selittää, kuinka he oikeasti ovat kohdelleet sinua. Ei se siltikään auta. Pyytelet anteeksi, mutta he ovat siirtyneet jo aivan toiseen aiheeseen, josta loukkaannut. Olisi hyvä, että joskus joillakin herätykset soi päässä ja aukaisivat silmänsä niin, että näkisivät kaiken totuuden ympärillään. Ihmisten on vaikea myöntää virheensä, joten kaikki taidamme olla aina oikeassa, vaikka silti kaikki olisivat väärässä. Arvostaisivat edes vähän ja se riittäisi.

Puhe siis oli toisen kunnioittamisesta. Osataankin olla niin itsepäisiä ja varmoja asioista. Kunnioitus on  täysin hävinnyt meiltä kaikilta. Opettajiakin kohtaan kunnioitusta ei ole nähty vuosiin, ehkä jotkut kunnioittavat, mutta se on niin huomaamatonta. Myös vanhempia kohtaa kunnioitusta ei ole melkeimpä. Emme ymmärrä vanhempia ja tykkäämme riidellä heidän kanssa paljon. Sama asia on muita vanhempia kohtaan. Mistä tämä kaikki oikein johtuu? Myönnän, että en itsekkään ole sen kummoisemmin osannut kunnioittaa ihmisiä, mutta huomaan heti jos minua kunnioitetaan. Yritän arvostaa ihmistä ja hänen ajatuksia ja mielipiteitä. Jokainen on sellainen kuin on ja kaikilla on oma elämä, jonka taas unohdamme aina. On todella loukkaavaa, kun kukaan ei kuuntele sinua tai ei edes huomaa sinua. Silloin ei vaan yksinkertaisesti enään jaksa ja on pakko tehdä jotain, että tulee nähdyksi. Kuitenkin kaikki vaan kääntyy pahempaa suuntaa... Turha silloin enään puhuu mistään kunnioituksesta.

Erilaisuus #2

Uskonto, kieli, koko, ikä, taidot, luonne, seksuaalinen suuntautuminen... Olemme kaikki ainutlaatuisia. Erilaisuus on rikkaus ja sen huomaa koulussa tai kaupungilla. Eroja löytyy loputtomiin. Kukaan ei pakota sinua pitämään erilaisista ihmisistä, jokainen tykkään kenestä tykkääkin.

En kuitenkaan kannata rasismia. Kuten täällä Suomessa on yleistä, että vihataan tai ei pidetä venäläisistä. Itse en vieläkään ymmärrä syytä, miksi? Historia on historiaa, ei sen takia enään tarvitsisi vihata venäläisiä, mitä he ovat silloin tehneetkin. Olen siinä samaa mieltä, etteivät he osaa kulkea autoillaan Suomen sääntöjen mukaisesti. Tänne venäläiset tulevat siksi, että saavat jotain parempaa mitä heiltä Venäjällä ei saa ja me suomalaiset hyödymme siitä paljonkin! Kuitenkin osaamme lisää valitella siitä, kun meille ei jää mitään heidän jälkeen... Me suomalaiset osaamme myös vihata kumman syystä muitankin erimaalaisia ihmisiä täällä Suomessaa. Tummaihoisia, kiinalaisia ja vaikka ketä, aina löytyy ilman syytä olla pitämättä joistakin erimaalaisista.

Meillä pyörii monenlaisia ajatuksia kaikesta. Miten meistä on tullut näin vihaisia ja aggresiivisia. Erilaisuutta kannattaa käyttää hyvään, eikä pahaan, vai? Mitä se tarkottaakin, niin me ihmiset olemme erilaisia negatiiviselläkin tavalla. Luulemme olevinaan, esimerkiksi omassa harrastuksessaan paljon parempia kuin muut. Siinä ilmaantuu ylimiellisyyttä. Ruvetaan kiroilemaan, kun jokin helppo asia ei onnistu, myös sitä omaa vihan tunnetta puretaan vähän heikompaan. Olkaa ihmiset vähänkin positiivempia ja tsempatkaa kaikkia hyvin mielin. Jos joku kaatukin tai tarvitsee apua, niin tarjotkaa sitä auttavaa kättä.


Yksi asia on pakko vielä ottaa esille. Nimittäin sekusaalinen suuntautuminen. Minulta on kysytty, mitä mieltä olen homoista, lesboista ja biseksuaaleista. Pitääkö heistä olla jotakin mieltä? Ihmisiä hekin ovat.  Niiden tyyli voi olla erikoisempi, kuin yleinen ja se on todella tyylikästä. Ei se mene niin, jos joku tyttö on jonkun tytön kanssa samassa huoneessa ja tämä toinen tytöistä tykkääkin tytöistä, niin tämä hyökkää kimppuun kuin nälkäinen vampyyri. Sama myös, kun kysyisi koiralta mitä mieltä on kissoista tai tummaihoselta mitä on mietä valkoihoisista? Tai homoilta kysyisi mitä on mieltä heteroista? Jokainen saa päätää kehen rakastuu olkoo tyttö tai poika, onko väliä? Mukavaa, että on erillaisia kohteita kehen rakastutaan tai tykästytään. Eivät kaikki pidä, laihoista, timmeistä tytöistä tai pojista.

Oppikaa arvostamaan kaikkia ihmisä! Olkaa ystävällisiä. :)